Tohtori Marx kuvaili yksien harjoittamaa toisten jotensakin kuppaamista siihen tapaan,että ”pääoma on kuollutta työtä, joka vampyyrien lailla elää vain imemällä elävää työtä, ja se elää sitä paremmin, mitä enemmän se sitä imee.”

tiistai 27. elokuuta 2013

Kriisin varjossa kasvaa toisenlainen talous

Sippo Kähmi – 27.08.2013

Viime viikolla Suomen media aloitti jälleen uuden, mutta kovin tutun syklin. Saksassa kohkataan uudesta Kreikan tukipaketista, ja Kansainvälisen valuuttarahaston virkamieskin on jo ennättänyt toteamaan, että rahat on pakko löytää jostain. Toisaalta Kreikan valtion on pidettävä kiinni 11,5 miljardin leikkauksista ja tehtävä vaikeita rakennemuutoksia, vaikka kuinka tekisi kipeää.
Ensi kuussa nähdään ehkä jälleen muutamien sekuntien välähdyksinä kotisohville välittyviä uutiskuvia synkeistä mielenosoituksista, lentelevistä polttopulloista tai uusnatsistisen Kultainen aamunkoitto -puolueen rasistisista hyökkäyksistä.
Kriisin riepottelemasta Kreikasta ja sen kansasta voi kertoa kuitenkin myös hyvin toisenlaisen tarinan. Kaavamaisten uutiskuvien alle unohtuvat ne tuhannet tavalliset kreikkalaiset, jotka päivittäin rakentavat raunioiden keskelle toisenlaista, solidaarisuuteen perustuvaa taloutta.
Yksi heistä on Tiedonantajan Helsingissä tapaama ateenalainen Christos Giavonopoulos.
Sosiaalinen klinikka Ateenassa tarjoaa maksuttomia terveyspalveluita vapaaehtoisvoimin.
Sosiaalinen klinikka Ateenassa tarjoaa maksuttomia terveyspalveluita vapaaehtoisvoimin. / Solidarity4All

Solidaarisuutta kaikille!

44-vuotias Giavonopoulos on ollut alusta lähtien mukana solidaarisuustalouden toimijoita yhdistävässä Solidarity4all ("Solidaarisuutta kaikille") -verkostossa, joka syntyi viime vuoden marraskuussa.
– En minä mikään perustava jäsen ole, ei meillä ole mitään jäseniä, pienkustantamossa töissä oleva Christos korjaa heti alkuun toimittajan esittämää, kaavoihin kangistunutta kysymystä.
– Eikä tätä verkostoa kukaan päättänyt perustaa, vaan se kasvoi orgaanisesti Syntagman aukion torikokousliikkeestä, jossa olin vahvasti mukana.
Miehen mukaan Solidarity4all toimii ruohonjuuritason kansalaisjärjestöjen ja poliittisten puolueiden välisellä harmaalla alueella. Sen ydin on verkkosivusto, jonka kautta on mahdollista löytää niin vapaaehtoisia opettajia, maanviljelijöitä, terveydenhuoltoa, asianajopalveluita, kulttuuripiirejä kuin maahanmuuttajien tukipalveluitakin - omia tuotteitaan myyviä vallattuja tehtaita unohtamatta.
Kaikkia yhdistää halu toimia tehottomien ja toimimattomien kapitalististen rakenteiden ohi. Kun kreikkalainen solidaarisuusverkosto tuo lähiruokaa Ateenan keskustaan, kyse ei ole city-vihreiden trendikkäistä ruokapiireistä vaan selviytymistaistelusta humanitaarisen katastrofin keskellä.
– Nämä verkostot ovat syntyneet käytännön tarpeista ja kamppailuista. Niissä toimivista ihmisistä valtaosa on kriisin myötä työttömäksi jääneitä ihmisiä.  He eivät välttämättä ole mitään aktivisteja, joilla olisi valmis visio toisenlaisesta maailmasta, kertoo Giavonopoulos.
Ateenalainen kommunisti Christos Giavonopoulos on mukana solidaarisuustaloutta rakentavassa Solidarity4all -verkostossa.
Ateenalainen kommunisti Christos Giavonopoulos on mukana solidaarisuustaloutta rakentavassa Solidarity4all -verkostossa. / Solidarity4All

Yksinkertaista, ja kaikkein vaikeinta

Moniäänisyys ei suinkaan estä rakentamasta yhteistä toimintaa - päin vastoin. Pitkään aktivistipiirejä katselleelle Christos Giavonopoulosille se on inspiraation lähde.
– Jos pelkäät ristiriitoja ja heterogeenisyyttä, johon ihmisten kanssa joukkoliikkeissä toimiessa väistämättä tulet törmäämään, olet jonkin sortin elitisti. Minulle torikokoukset ja solidaarisuusverkostot sen sijaan tulevat luonnostaan, olenhan kommunisti.
Radikaalivasemmistolaisesta Syriza-puolueesta poliittisen kotinsa löytänyt Giavonopoulos on ollut poliittisesti aktiivinen 80-luvun puolivälistä saakka.
– Enkä silti ole koskaan nähnyt näin paljon aktiivisia ihmisiä! Vasta nyt, kun nämä liikkeet ovat syntyneet, me opimme mitä on vallankumouksellinen taktiikka, mitä on strategia, ja mitä eri muotoja poliittiset kamppailut ottavat. Se tuntuu minusta todella hienolta.
Uusi poliittinen tilanne on saanut kommunistin kysymään, mitä tutut termit ja käsitteet lopulta oikein tarkoittavat. Se on niin selvää ja järjellistä kenelle vain, niin yksinkertaista - ja kaikkein vaikeinta, ateenalainen siteeraa Brechtiä.
Mitä on luokkataistelu tai tuotantovälineiden haltuunotto tilanteessa, jossa jopa 80% ihmisistä saattaa olla vailla työpaikkaa? Miten me vastaamme hyvinvointivaltion ja julkisten palvelujen alasajoon?
Aktivistista pelkkä vanhojen rakenteiden puolustaminen ei riitä. On määriteltävä uudelleen, mitä julkinen tarkoittaa. 
Työläisten valtaama Vio.me-tehdas Thessalonikissa vaihtoi rakennustarvikkeista pesuaineisiin. Tehdasta johdetaan demokraattisilla yleiskokouksilla.
Työläisten valtaama Vio.me-tehdas Thessalonikissa vaihtoi rakennustarvikkeista pesuaineisiin. Tehdasta johdetaan demokraattisilla yleiskokouksilla. / Vio.Me

Paremminvointiyhteiskunta

Tarkoittaako se sitten, että uusliberalismiksi taantunut hyvinvointivaltio sietääkin purkaa?
Tätähän meilläkin kokoomuslaiset ajavat innolla - paremminvointiyhteiskuntaa, jossa julkisten palveluiden tuotanto sysätään kolmannen sektorin harteille. Iso-Britannian oikeistolaisen pääministerin David Cameronin sanastossa sama ajatus kummittelee nimellä Big Society.
– Meiltä on usein kysytty, miten toimintamme eroaa vaikkapa kirkon harjoittamasta hyväntekeväisyydestä.
Ero on siinä, etteivät solidaarisuusverkostot auta ihmisiä vain selviämään seuraavaan päivään. Ne organisoivat ihmisiä auttamaan itseään - ja käymään vastarintaan.
– Jos kysyt vapaaehtoislääkäreiltämme, haluavatko he korvata julkisen terveydenhuollon, vastaus on ei. Tavoitteenamme on tehdä itsestämme turhia. Mutta se voi tapahtua vain, jos julkiset palvelut kehittyvät solidaarisempaan suuntaan.
Kyse on myös poliittisesta vallasta. Kreikkalaisia on pitkään peloteltu esimerkiksi sillä, että eurosta eroaminen johtaisi nälänhätään. Kun paikalliseen maanviljelijään saa suoran yhteyden ilman välikäsiä, ei sitä pelkoa ole.
Muita esimerkkejä solidaarisuustaloudesta ovat erilaiset paikallisraha-aloitteet ja aikapankit, joissa palveluja välitetään ilman rahan vaihtoa. Niiden rinnalla toimii osuuskuntia, kahviloista ja tavernoista lähettipalveluihin, tietokoneliikkeisiin, kirjakauppoihin ja työttömien perustamiin maatalousosuuskuntiin. Viime vuoden lopussa lähemmäs sata tällaista osuuskuntaa oli jättänyt rekisterihakemuksen Kreikan työministeriöön.
– Ne poikkeavat perinteisistä yksityisyrityksistä kahdella merkittävällä tavalla. Ensinnäkin niitä johdetaan demokraattisesti työntekijöiden yleiskokousperiaatteella. Toisekseen ne pyrkivät avoimesti haastamaan olemassaolevan talouden rakenteet.
Tunnetuimpia näistä työläisten itse johtamista yrityksistä on Thessalonikin Vio.Me -tehdas, joka aiemmin valmisti rakennusmateriaaleja ylikansallisen Philkeram-Johnson -suuryhtiön omistuksessa. Kun tehdas haluttiin lakkauttaa, työläiset kieltäytyivät. Nyt tehdas valmistaa pesuaineita, joita myydään solidaarisuusverkostojen kautta.
Ilman välikäsiä -liike tuo elintarvikkeita toreille supermarkettien ohi, suoraan pienviljelijöiltä.
Ilman välikäsiä -liike tuo elintarvikkeita toreille supermarkettien ohi, suoraan pienviljelijöiltä. / Solidarity4All

Kyllä kansa tietää

Tärkeintä Giavonopoulosista on ymmärtää, että Kreikassa ollaan täysin uudessa poliittisessa tilanteessa. Poliittisen järjestelmän legitimiteetti on niin kyseenalainen, ettei perinteisellä puoluepolitiikalla enää ole mitään uskottavuutta.
Viimeistään yleisradioyhtiö ERT:tä puolustamaan noussut liike osoittaa hänen mukaansa, että Kreikan kansasta on muodostumassa oma poliittinen subjektinsa, joka ei pelkää käyttää valtaansa. Vain liike, joka ymmärtää ihmisten tyytymättömyyden ja uskaltaa asettua sen puolelle, tulee menestymään.
Mutta hetkonen, onhan mies itsekin mukana puoluepukaroinnissa. Mikä sitten tekee Syrizasta erilaisen?
– Syriza ei missään mielessä ole täydellinen, mutta se on hyvin joustava olento, avoin hanke, joka ottaa vakavasti uudet radikaalit joukkoliikkeet. Se ei mielestäni ole puolue sanan klassisessa, parlamentaarisessa merkityksessä, eikä se voi sellaiseksi muuttuakaan, selittää Giavonopoulos.
– Sitä voi verrata esimerkiksi Venezuelaan. Kun Hugo Chavézia vastaan tehtiin vallankaappausyritys, kansa vyöryi kaduille eikä antanut sen tapahtua.
Syriza on Giavonopoulosin mukaan samankaltaisessa tilanteessa. Jos puolue pääsee hallitusvastuuseen ja yrittää kääntää takkiaan kohti sosialidemokratiaa, ihmiset eivät yksinkertaisesti salli sen tapahtuvan. Syrizalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin pysyä radikaalina.
– Kansa ei halua puoluetta, joka istuu hallituksessa ja hallitsee, vaan puolueen joka yksiselitteisesti lopettaa EU:n, EKP:n ja IMF:n muodostaman Troikan ylivallan. Jos Syriza ei pysty olemaan se puolue, noh, minä ajattelen positiivisesti - ehkä se tarkoittaa jotain uutta ja vielä parempaa, Giavonopoulos virnuilee.
Solidarity4all on herättänyt kansainvälisen solidaarisuusliikkeen. Kuvassa egyptiläisen Kouta Steel -terästehtaan työläiset osoittavat tukeaan kreikkalaisille.
Solidarity4all on herättänyt kansainvälisen solidaarisuusliikkeen. Kuvassa egyptiläisen Kouta Steel -terästehtaan työläiset osoittavat tukeaan kreikkalaisille. / Vio.Me