Joko Saksa sai
eurokriisistä tarpeekseen?
Saksa alkaa saada tarpeekseen kriisitoimien yhä suuremmista riskeistä ja kustannuksista. Tämä voi enteillä kriisin uutta kärjistymistä tai äärimmillään jopa nykyeuron loppua. Mitan täyttyminen on syytä ottaa vakavasti, sillä saksalaisen eurokritiikin uusi aalto on lähtöisin virallisen Saksan ytimestä.
1.5.2013Euromaiden rahaliitto huristeli myötämäkeä ensimmäiset kymmenen vuotta, mutta nyt vastamäkeä ja koettelemuksia on kestänyt viitisen vuotta. Kolme viime vuotta liitto on ollut erityisen kovalla koetuksella, ja useammin kuin kerran on katkera ero ollut hilkulla.
Toistaiseksi euromaiden liitto on kestänyt koviakin koetuksia erityisesti siksi, että tämä on ollut suurimpien euromaiden tahto ja siksi, että vaihtoehto – ero – olisi ollut muillekin pelottava hyppy tuntemattomaan.
Nyt Saksan mitta on kuitenkin alkanut täyttyä. Kun Saksa saa tarpeekseen, on tämä liitto historiaa.
Merkel havaitsi
euron valuvian
Saksan liittokansleri Angela Merkel on puolestaan ensi kerran myöntänyt julkisesti, että euroalueen yhteinen rahapolitiikka ei välttämättä sovi yhdellekään euromaalle.
Merkel arveli julkisessa puheenvuorossaan viime viikolla, että EKP on vaikeassa asemassa, kun sen pitäisi samaan aikaan korottaa Saksan korkotasoa ja keventää vielä lisää muiden euromaiden rahoitusoloja.
Tällä lausunnollaan Merkel osui ensi kerran yhteen eurotalouden ja -kriisin keskeisistä kipupisteistä. Kriisi on keskeisiltä osin peräisin useiden tyystin eriparisten jäsenmaiden yhteisen rahapolitiikan vahingollisista vaikutuksista.
Euroajan alkuvuosina heikolle Saksalle sopiva korkotaso oli useimmille muille euromaille aivan liian matala. Nopeiten kasvaneille niin sanotuille reunamaille EKP:n määräämät korot olivat reaalisesti negatiivisia useiden vuosien ajan.
Euro poisti Saksan yksityisiltä säästöiltä valuuttariskin, joten rahaa virtasi Saksan omia korkoja korkeampien tuottojen perään pienempiin euromaihin pidäkkeettä. Näin syntyivät liian suuret velat ja liian suuret riskipitoiset saatavat – ja näin syntyi eurokriisi.
Liittokansleri Merkel tarkasteli ainoastaan EKP:n ajankohtaisia haasteita, mutta sama eriparisten euromaiden ja yhteisen rahapolitiikan ongelma on ollut rahaliiton keskeisiä ominaispiirteitä rahaliiton perustamisesta lähtien.
Viimeinen
vastamäki
Saksa on suurista euromaista suurin ja maksaa suurimman osan rahaliiton ylläpitämisen – ja kriisitoimien – hinnasta.
Jos Saksan poliittinen johto havahtuu rahaliiton valuvikoihin ja maan keskuspankki ja mahdollisesti myös perustuslakituomioistuin toteavat valuvikojen korjaamisen lain vastaiseksi, on Saksan mitta täysi.
Ja jos Saksan mitta täyttyy, voi se tietää rahaliitolle aivan uudenlaista vastamäkeä.
Vähän pelkistäen: rahaliitto ja euro pysyvät koossa niin kauan kuin Saksa maksaa. Ja kääntäen: kun Saksan mitta tulee täyteen ja se panee piikin kiinni, päättyy tämä liitto eroon.
