Himanen, konsulttiajan hoviajattelija
Hovifilosofeja on ollut iät ja ajat. Kekkosen aikaan
valtakunnan virallisille viisaille ei maksettu kohauttavia
konsulttipalkkioita. Miksei Katainenkin tyytynyt punaviinin litkimiseen
Himasen kanssa? Ja miksi konsulttifilosofiksi nousi juuri Himanen?
Moni muistanee akateemikko Kustaa Vilkunan, jota Kekkonen kuunteli – tuon harmaan eminenssin? Tai 1970-luvulla vaikutusvaltaisen kirjailijan Jouko Tyyrin, joka alkoi maalaisliittolaisuudestaan huolimatta kyseenalaistaa Suomessa vallinneita totuuksia. Tai filosofi Eino Kailan, jolla oli läheiset suhteet päättäjiin sota-ajan Suomessa?
Hoviajattelijoita ja valtakunnan virallisia viisaita on nähty iät ajat, ja samoista syistä: Päättäjät kaipaavat ideoita, keskustelukumppaneita ja älyllistä sparrausta.
– Poliitikko on parhaimmillaankin henkilö, jonka perusammattitaitoa on päälle kaatuvien ongelmien ratkaiseminen. Eivätkä syvälliset ajattelijat juuri milloinkaan päädy näihin hommiin. Se on aivan eri ammatti, kuvaa professori, tuomari ja kirjailija Jukka Kemppinen.
Kemppisen mukaan onkin ihanteellista, että päättäjän ympärille kerääntyy muutaman ihmisen ryhmä, jossa ajatuksia haudotaan. Ongelmattomia nämä suhteet eivät välttämättä aina ole, ja Kemppinenkin huomauttaa, että heikoimmillaan voidaan tulla lähelle korruptiota.
Punaviinikeskusteluista
konsulttikieleen
Päättäjien suhteet hoviajattelijoihinsa ovat nykyään varsin toisenlaisia kuin menneinä vuosikymmeninä, huomauttaa kirjailija ja media-alan moniosaaja Jussi Lähde. Mennyttä aikaa ovat pitkät keskustelut ja keskinäiset ryypiskelyt, hän sanoo.
– Aikanaan Kalevi Sorsa ja Willy Brandt saattoivat resoneerata punaviinin äärellä aamuun asti. Nuoren polven poliitikkokaartin elämänrytmi on sellainen, että se ei ole mahdollista, Lähde sanoo. Brandt oli Saksan liittokanslerina 1970-luvun alkuvuosina, Sorsan ensimmäisinä pääministerivuosina.
Nyt ajatuksista taas tavataan maksaa. Päättäjillä on kiire, ja he ovat kasvaneet konsulttien maailmassa. Lähde kuvaa ilmiötä kärjistäen ja varoittaa seuraavan olevan huumoria: ”Jos Jyrki Katainen ei tiedä, miltä tuntuu istua päissään kadulla kalsarit jalassa, niin hän palkkaa kallispalkkaisen konsultin kertomaan, että Jyrki tältä se tuntui.”
Lähteen mielestä kehitys on mennyt metsään, sillä filosofien vaihtuminen ”Excel-taulukko-teknokraatteihin” typistää yhteiskunnallista keskustelua. Hän uskoo, että puolueiden voisi olla fiksua vaihtaa laskutikkumiehet- ja naiset punnittuihin ajatuksiin punaviinin ääressä.
Leopardihousuinen Saarinen
tuuletti lama-Suomea
Hovifilosofeista puhuttaessa ei tietysti puhuta pelkistä filosofeista. Eri ajat nostavat pintaan eri alojen ajattelijoita: 1960- ja 70-luvuilla kyseltiin sosiologien mielipiteiden perään, vuosituhannen vaihteessa taas kuultiin teknosaarnaajia.
Filosofit nosti parrasvaloihin Esa Saarinen, joka tuuletti tunnelmaa 90-luvun laman ja Esko Ahon hallituksen aikaan.
Hoviajattelijaksi voi päätyä montaa tietä – vaikkapa tyrkyttäytymällä tai sattumalta. Usein ura valtakunnan ajattelijaksi alkaa siemenestä, josta media kiinnostuu. Ja kun media kiinnostuu, kiinnostuu valtakin, kuvaa kolumnisti ja esseisti Jukka Relander.
Saarinen nousi aikanaan esiin, sillä hän oli kiinnostunut poliittisista päättäjistä ja he hänestä, Lähde arvioi. Lisäksi villisti esiintyneen Saarisen sanoma osui aikaan.
– Hän oli fantastinen hahmo, joka yhtäkkiä ilmoitti hyvin tunkkaisessa Suomessa, että filosofi voi hyvin käyttää leoparditakkia, Relander muistelee. Hänen mukaansa Saarisen esiintyminen oli tuohon maailman aikaan hyvin rajua, ja monet filosofit olivat kauhuissaan.
– Akateemisen älymystön piirissä oli sellainen ilmapiiri, että mistään ei voi sanoa mitään ennen kuin on luettu vielä kuorma-autolastillinen ranskalaista kirjallisuutta. Saarinen otti kirjan käteen ja avasi sen satunnaiselta sivulta ja ryhtyi lausumaan. Siinä oli tärkeää luvan antamisen ele, Relander jatkaa.
Nuorimmasta tohtorista
Kataisen tukijaksi
Nyt median pöllyyttämä Pekka Himanen keräsi alun perin huomiota, sillä hän oli Suomen nuorin väittelijä. Viime vuosien huomio pääministeri Kataisen suunnasta näyttää myös ymmärrettävältä, Relander arvioi. Perusteluiksi hän sanoo, että Suomen ”filosofikaarti tai älymystö ylipäätään” on aika lailla vasemmistoon tai vihreisiin kallellaan.
– Himanen on henkilö, joka suostuu kutsumaan tuloverojen alennusta välittämiseksi, Relander sanoo.
– Jos Katainen haluaa vetää hallitusta haluamaansa suuntaan, ei hän voi tilata Juha Siltalalta raporttia, millä päivitetään hallitusohjelmaa tai tehdään tulevaisuusselontekoa, Relander sanoo.
