Vilkaisepa tätä grafiikkaa Suomen talouden kasvusta vuodesta 1860 lähtien

Talouselämä

14.2.2013

1800-luvulla talouskasvu oli aika uneliasta verrattuna 1900-lukuun.
Tilastokeskus kertoi torstaina julkaisseensa tietokannoissaan aikasarjoja Suomen talouden kehityksestä. Pisimmät aikasarjat yltävät yli 150 vuoden päähän.
Vuositasolla julkaistut tiedot alkavat vuodesta 1860 ja sisältävät aikasarjoja Suomen bruttokansantuotteesta ja väestöstä.
Aikasarjat on laadittu Suomen Pankin Kasvututkimus-projektissa ja julkaistu ensimmäisen kerran Riitta Hjerppen teoksessa "Suomen talous 1860–1985: Kasvu ja rakennemuutos".
Laadimme aineiston pohjalta allaolevan grafiikan, joka havainnollistaa bkt:n kehitystä. Taulukossa vuosi 1926 on valittu indeksiluvuksi 100.
Grafiikka kertoo, että nopeampaan nousuun talous on lähtenyt toisen maailmansodan jälkeen. Sen jälkeen isompia pysähdyksiä on ollut kaksi, 1990-luvun lama ja 2008-2010 talouskriisi.

 

Saiko Bryssel tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä?

Kyproksen "pelastaminen" voi olla europäättäjille yhtä kuin tarjous, josta ei voi kieltäytyä. Mafiaelokuvassa uhkaava tarjous kuuluisi: te pelastatte Kyproksen tai sitten itkette ja pelastatte. Oikea valinta ei ole sen helpompi: europäättäjät joko pelastavat rahanpesijöitä tai sitten he syövät sanojaan – ja ottavat riskin pääomapaniikista.

 

Jan Hurri

13.2.2013

Jos eurokriisi olisi mafiaelokuvan klassikon Kummisedän hengessä etenevä draama, olisivat europäättäjät juuri säikähtäneet pahanpäiväisesti löydettyään irtileikatun säästöpossun pään sängystään.

Analyysi

Elokuvassa uhkausviestistä muistutti irtileikattu hevonpää, mutta eurodraamassa viesti muistuttaisi samanlaisesta "tarjouksesta, josta ei voi kieltäytyä": teette niin kuin teidän on tehtävä tai muuten...
Europäättäjien on "pelastettava" Kypros tai muuten...
Tarjolla on pelkästään keljuja vaihtoehtoja: Kyproksen "pelastaminen" olisi yhtä kuin Kyproksen pankkien kansainvälisten asiakkaiden, kuten veropakolaisten ja todennäköisten rahanpesijöiden, pelastamista.
Kyproksen "pelastamatta" jättäminen taas tietäisi pahimmassa tapauksessa saarivaltion ja saaren suurimpien pankkien vararikkoa – ja riskiä kautta kriisimaiden uudestaan pyyhkäisevästä pääomapaniikista.
Kyproksen pattitilanne on tavallaan europäättäjien omatekoinen ongelma, jolle ei ole kuin huonoja ratkaisuja.
Valtio kiistänyt
rahanpesuepäilyt
Kyproksen valtio on toistuvasti kiistänyt ulkopuolisten esittämät panettelevat epäilyt, joiden mukaan maan pankit tarjoavat kansainvälisille veropakolaisille keinoja rahanpesuun, ja että toiminnalla olisi vieläpä valtion hiljainen hyväksyntä.
Epäilyn on kuitenkin ottanut hyvin vakavasti ja kirjannut paperille esimerkiksi Saksan tiedusteluviranomainen. Sattumoisin Kypros esiintyy myös maailman raharuhtinaille verokeitaita markkinoivissa myyntiesitteissä ja veroparatiiseja kriittisesti ruotivissa tutkimuksissa.
Luottoluokitusyhtiö Standard & Poor's on arvioinut, että Kypros on tärkeimpiä tai jopa tärkein Venäjän veroviranomaisia pakoilevan pääoman kauttakulkupaikkoja, jonka kautta alkuperätiedoista putipuhtaaksi pesty raha kiertää tyypillisesti takaisin Venäjälle tai Lontoon Cityn välityksellä maailman finanssimarkkinoille.
S&P on havainnut Kyproksen pankeissa selvän yhteyden ulkomaisten talletusten määrän ja raakaöljyn maailmanmarkkinahintojen välillä. Kun öljy kallistuu, virtaa saarivaltion pankkeihin lisää ulkomaisia talletuksia.

Kuinka paljon tästä
on veronkiertorahaa?
Kyproksen erityisasema Venäjän ja muun maailman välisenä "finanssikeskuksena" ei ole panettelua eikä salaisuus vaan ainakin joiltakin osin tilastollinen ja Venäjänkin vahvistama tosiasia.
Venäjän keskuspankin tilastojen mukaan maahan virtasi Kyprokselta vuosina 2007–2010 noin 42 miljardia dollaria suoria sijoituksia – enemmän kuin mistään muusta maasta ja melkein kolme kertaa enemmän kuin Saksasta.
Ilmeisesti kyse on pikakäynnillä Kyproksella kiertäneestä venäläisperäisestä pääomasta. Eikä suinkaan esimerkiksi appelsiinin kasvattamisesta tai matkailupalveluista kokoon kerätyistä, alun perin kyproslaisista säästöistä.
Jos Kyprosta koskevat rahanpesuepäilyt pitävät paikkansa, vastaanottavat saaren pankit ulkomaisia talletuksia liiemmin rahojen alkuperää kyselemättä.
Tämä tarjoaisi tilaisuuden epämääräisistä lähteistä saapuneen tai epämääräisin keinoin syntyneen rahan jatkaa matkaansa esimerkiksi "puhtaiden" pankkiluottojen muodossa.
Olivatpa rahanpesuepäilyt paikallaan tai panettelua,  Kyproksen pankeissa on noin 20 miljardin euron verran ulkomaisia talletuksia ja muunlaisia sijoituksia. Samoilla pankeilla on saatavinaan ulkomaisille asiakkaille myönnettyjä luottoja noin 13 miljardia euroa.
Sitä Kyproksen keskuspankin ylläpitämät pankkitilastot eivät kerro, kuinka suuri osa maan pankkien muodollisesti "kotimaisista" yritysasiakkaista on pohjimmiltaan venäläisliikemiesten tai muiden ulkomaalaisten perustamia kulissiyhtiöitä.
Tulviiko pankkeihin
verottomia öljytuloja?
Mistä Kyproksen pankkien talletukset ovatkaan peräisin ja mihin pankkien myöntämät luotot ovatkaan päätyneet, on niiden määrä yli kaksinkertaistunut runsaaseen 70 miljardiin euroon vuoden 2006 jälkeen.
Pankeilla on vastaanotettuja talletuksia ja myönnettyjä luottoja suurin piirtein yhdeksän kertaa Kyproksen kansantalouden vuotuisen kokonaistuotannon arvo – josta samat pankit synnyttävät kelpo osan.
Rahaa on virrannut Kyproksen pankkeihin sitä enemmän mitä korkeammalle raakaöljyn maailmanmarkkinahinta on kirinyt. Talletuskasvu hidastui ja notkahti hetkeksi, kun öljyn hinta romahti vuoden 2008 finanssipaniikissa, mutta on sen jälkeen jatkunut.
Pankit ovat vastaanottaneet runsaasti talletuksia myös muista euromaista. Ilmeisesti kyse on pääosin kreikkalaisasiakkaiden säästöistä, jota nämä ovat siirtäneet kreikkalaispankkeja turvallisemmiksi uskomiinsa Kyproksen pankkeihin.
Kyproksen pankit eivät kuitenkaan ole tarjonneet kuin tilapäistä suojaa Kreikan velka- ja pankkimyllerrykseltä.
Kyproksen pankeilla oli suuria sijoituksia Kreikan valtion velkakirjoissa, kun nämä joutuivat viime vuoden keväänä "lahtipenkkiin" eli taloushistorian rahamääräisesti toistaiseksi mittavimpaan velkasaneeraukseen.
Kreikka-tällistä
liikaa tappioita
Kreikan velkasaneeraus leikkasi helleenivaltion rahoittajapankkien ja muiden yksityisten rahoittajien lainasaatavat puoliksi. Yhteensä noin 200 miljardin euron saatavista kirjautui sadan miljardin nimellisarvon alennukset.
Kreikka-tälli oli Kyproksen pankeille liikaa. Ne joutuivat kirjaamaan runsaammat tappiot kuin niiden pääomapuskureissa oli varaa.
Vakavaraisuuden kohentaminen takaisin riittävälle tolalle vaati – tai olisi vaatinut – mittavaa uuden pääoman hankkimista. Tuoretta pääomaa ei kuitenkaan ollut saatavilla. Osakkeenomistajia ei kiinnostanut riskien kasvattaminen sen jälkeen, mitä Kreikassa oli juuri tapahtunut.
Pankit kääntyivät valtion puoleen. Ellei valtio vahvista pankkien pääomia, ovat ne vaarassa ajautua maksukyvyttömyyteen ja vararikkoon.
Tämä tälli oli puolestaan Kyproksen valtiolle liikaa. Niinpä Kypros teki viime kesänä niin kuin tähän mennessä on tehnyt neljä muutakin kriisivaltiota: pyysi muiden eurovaltioiden rahoitustukea.
Hätäraha-anomuksen esittämisestä on kulunut yli puoli vuotta. Vastauksesta ei ole muuta tietoa kuin ympäripyöreitä linjauksia ja vahvistamattomia tietovuotoja.
Näiden lisäksi Kyproksen vastauksesta on tiedossa vain, että se sisältää joko silmänkääntötemppuja tai railakkaita pettymyksiä.
Radikaalit keinot
vain ajatusleikkiä
Europäättäjät ovat viimeksi vihjailleet viivyttelevänsä Kyproksen apuraha-anomusta siihen asti, että saarivaltio saa pidettyä presidentinvaalinsa ja maan seuraavan presidentin kanta tukineuvotteluihin ja -ehtoihin selviää.
Vaalien ensimmäinen kierros on tämän viikon sunnuntaina, ja mahdollinen toinen kierros viikkoa myöhemmin.
"Pelastuspakettia" kasaavat europäättäjät haluavat varmistua, että Kyproksen seuraava presidentti on taipuisampi kuin paikalta väistyvä Demetris Christofias, joka on vastannut tukiehtoihin tinkimättömillä vastavaatimuksillaan ja osallistumalla itsekin Nikosian kaduilla tukiehtoja vastustaviin mielenosoituksiin.
Viime viikonloppuna EU:n komissiosta "vuoti" julkisuuteen – tällä kertaa talouslehti Financial Timesin sivuille – salainen valmistelumuistio vaihtoehtoisista tavoista "pelastaa" Kypros.
Edelleen virallisesti vahvistamaton muistio esittelee FT:n mukaan kolme vaihtoehtoista mallia, jotka sisältävät "radikaaleja" piirteitä, kuten pankkien rahoittajille sälytettäviä tappioita ja valtion velkasaneerauksen.
FT:n lähteiden mukaan pankkien tai valtion rahoittajien rasittaminen tappioilla on vain yksi ajatusmalli muiden joukossa. Ilmeisesti valmisteluun osallistuneet lähteet pitävät tappioiden jakamista yksityisille rahoittajille epätodennäköisenä – ja hyvin hankalana ja riskipitoisena.
Kenelle kuuluvat
riskit ja tappiot?
Europäättäjät puntaroivat Kyproksella periaatteessa aivan samaa peruskysymystä kuin ovat puntaroineet Kreikassa, Irlannissa, Portugalissa ja Espanjassa.
He puntaroivat ja päättävät, kumpi kantaa kriisimaissa otetut riskit ja kärsii niistä mahdollisesti koituvat tappiot, riskejä alun perin ottaneet pankit ja muut rahoittajat vai euromaiden veronmaksajat.
Toistaiseksi päätökset ovat syntyneet pikavauhtia ja ne ovat olleet omalla tavallaan johdonmukaisia.
Europäättäjät ovat käyttäneet valtaansa pankkien ja muiden rahoittajien eduksi ja määränneet kriisimaiden riskit siirrettäviksi riskejä alun perin ottaneilta ja niiden avulla huikeita tuottoja hyvän sään aikana rahastaneilta pankeilta euromaiden veronmaksajien kannettaviksi.
Vasta Kyproksen epäillyt yhteydet kansainväliseen veronkiertoon ja mahdollisesti myös rahanpesuun sekä niihin liittyvät poliittiset riskit ovat ainakin hidastaneet riskien siirtoa euromaiden veronmaksajille.
Kreikan tappiot
olivat poikkeus
Europäättäjien olisi hyvin vaikea perustella omille äänestäjilleen, miksi näiden olisi välttämätöntä pelastaa Kyproksen valtion tai varsinkaan maan pankkien ulkomaiset rahoittajat, kuten mahdollisesti omaa verovelvollisuuttaan laiminlyöviä venäläisiä oligarkkeja.
Niinpä Kyproksen "pelastaminen" vaikkapa Portugalin tai Espanjan tapaan olisi poliittisesti hyvin riskipitoinen tai suorastaan tulenarka toimi. Äänestäjät lienevät tähän mennessä jo oivaltaneet, että kriisimaiden "pelastaminen" on oikeasti niitä rahoittaneiden pankkien pelastamista.
Kyproksella riskien ja tappioiden jättäminen alkuperäisille riskinottajille itselleen ei olisi kuitenkaan sen helpompaa saati riskittömämpää kuin edes rahanpesijöiden pelastaminen.
Riskien ja tappioiden sosialisoimatta jättämistä vastaan hankaa europäättäjien varta vasten Kreikan velkasaneerauksen jälkeen antama lupaus, että Kreikka oli yksittäinen poikkeustapaus eikä muissa euromaissa olisi pelkoa tappioista.
Mitä tuli luvattua
ja mitä taas ei?
Lupauksen rikkominen ja tappiosuojan pettäminen edes pikkuruisen Kyproksen veloissa herättäisi heti epäilyn, pitääkö lupaus muuallakaan. Ovatko Espanjan ja Italian velkakirjat sittenkin riskipapereita?
Ehkä päättäjät kokoavatkin Kyproksen "pelastuspakettia" sillä mielellä, mitä onkaan eri osapuolille tullut luvattua ja mitä taas ei.
Finanssimarkkinoille on tullut luvattua, ettei tappioista olisi Kreikan jälkeen pelkoa, mutta veronmaksajille kukaan ei ole luvannut mitään likimainkaan yhtä kouriintuntuvaa. Ei ainakaan, kun EU:n perussopimusta ei lasketa.
Onko sitäkään kukaan varta vasten luvannut, ettei verovaroin olisi tiukan paikan tullen paikallaan pelastaa vaikka rahanpesijöitä, jos sellainen tilanne eteen sattuu