Irtautuivatko euriborit lopullisesti todellisuudesta?

(Oppiaihe: rosvojoukkueen tavoista!)

Vuoden euribor laski keskiviikkona 0,728 prosenttiin. Vielä vuosi sitten korko oli yli kaksi prosenttia. Euriborin määrittelevät 44 euroalueen pankkia, ja sen on tarkoitus kertoa hinta, jolla pankit voisivat lainata toisilleen rahaa. Nyt pankkien välinen lainananto on hyytynyt. Mihin perustuu alhainen euribor? Ja olisivatko suomalaiset pankit valmiita lainaamaan rahaa tähän hintaan espanjalaispankeille?

 

Johannes Niemeläinen

20.9.2012

54

 

Markkinakorot ovat ennätysalhaalla. Vuoden euribor laski keskiviikkona 0,728 prosenttiin. Vielä vuosi sitten sama korko oli yli kaksi prosenttia.

Euribor on arvio siitä, millä hinnalla prime-pankki suostuu lainaamaan rahaa toiselle prime-pankille. Prime-pankit kuuluvat rahalaitosten parhaimmistoon. Tarkkaa määritelmää prime-pankille ei kuitenkaan ole.

Euribor-korot määrittelee 44:stä euroalueen pankista koostuva raati. Pankit on valittu niiden luottokelpoisuuden ja taloudellisen vahvuuden perusteella. Suomesta korkojen määrittelyyn osallistuvat Nordea ja Pohjola Pankki.

Pankit lähettävät joka päivä eurooppalaispankkien etujärjestölle EBF:lle (European Banking Federation) oman arvionsa siitä, millä hinnalla prime-pankit suostuisivat lainaamaan rahaa toisilleen. Arvioista leikataan suurimmat ja pienimmät pois, ja lopuista lasketaan keskiarvo, mikä korko on kyseisenä päivänä.

Tällä hetkellä pankkien väliset lainamarkkinat ovat kuitenkin hyytyneet, eivätkä pankit suostu juuri lainaamaan toisilleen rahaa. Nyky-euriborit heijastavatkin jotain muuta kuin niiden pitäisi.

Euribor ei tarkoita,
että pankki lainaisi sillä rahaa

Euribor-raatiin kuuluvat pankit arvioivat joka päivä, millä korolla prime-pankit voisivat antaa toisilleen vakuudetonta luottoa. Raadin säännöissä ei määritellä prime-pankkia. Korkoarviointiin osallistuvat pankit voivat pohtia, mitkä rahalaitokset kuuluvat toisilleen rahaa oletettavasti lainaavaan pankkieliittiin.
– Euribor on arvio siitä, mikä lyhyen rahan hinta on laajasti tarkasteltuna parhaille pankeille, Pohjola Pankin varainhallinnasta vastaava pankinjohtaja Hanno Hirvinen tiivistää Taloussanomille.
Euribor-arviota laatiessaan pankit eivät ota kantaa siihen, lainaisivatko ne rahaa antamillaan koroilla muille euribor-raatiin kuuluville pankeille. Tällöin arvioitavaksi ei tule, olisiko esimerkiksi espanjalainen tai saksalainen pankki kelpoinen rahoituskumppani toiselle prime-pankille.
Euribor-raatiin kuuluvat muun muassa espanjalaispankit Santander, La Caixa ja CECA. Se, että pankki on mukana euribor-raadissa, ei takaa sitä, että se olisi prime-pankki.
– Euribor on arvio siitä, mikä on yleinen markkinataso. Ei meidän lausunto, millä antaisimme tai ottaisimme rahaa vastaan, Hirvinen sanoo.

Euribor heijastaa sijoittajien ja
pankkien välistä rahan hintaa

Koska pankkien väliset lainamarkkinat ovat lähes hiljenneet, euriborit eivät vastaa pankkien välisen lainanannon todellisuutta. Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsenen Vítor Constâncion 7. syyskuuta pitämästä esitelmästä käy ilmi, että erityisesti pankkien välinen lainananto eri euromaiden pankkien välillä on laskenut selvästi.
Pohjola Pankin Hirvinen sanoo, että euriboriin vaikuttavat tällä hetkellä kaupankäynti lyhyillä rahamarkkinoilla ja pankkien muun varainhankinnan kulut.
– Suurin osa kaupasta käydään pankkien ja sijoittajien välillä. Rahaa tulee sijoittajilta pankeille, ei niin, että pankit vippailevat keskenään, Hirvinen sanoo.
– Euribor heijastaa sitä, millä tuottotasolla muut lainapaperit, esimerkiksi ECP-paperit, menevät sijoittajille kaupaksi. Sitä kautta muodostetaan käsitys pankkien välisestä euriborista. Jos sijoittajille riittää muista pankeista tietty tuotto, se kertoo todennäköisesti koron, jolla pankit voisivat lainata toisilleen.
ECP:t eli Euro Commercial Paper -lainat ovat suuryritysten sijoittajille myymiä vakuudettomia velkakirjoja, joiden laina-aika vaihtelee yhdestä päivästä 364 päivään.
Hirvisen mukaan keskuspankkirahoituksen hinta heijastuu voimakkaasti varsinkin lyhyimpiin korkoihin. Hän kuitenkin puolustaa euribor-raatia ja koron muodostumista.
– En osaa sanoa, mikä olisi parempi tapa tuottaa rahan hinta luotettavasti vuoteen asti kuin EBF:n valvoma paneeli, Hirvinen sanoo.
Nordea kieltäytyi kommentoimasta asiaa.

Fiktiivitalouden painajainen iskee taas

 Author: MTL
 Sep. 2012

Kansantalouden tilanne euroalueen rintamalla kesälomien jälkeen näyttää erittäin synkältä. Euroalue on painumassa toiseen peräkkäiseen bkt:n laskuun. Laman arvioidaan kärjistyvän vuoden loppua kohden. Euroopan tilanne heijastuu Yhdysvaltoihin sekä Kaukoitään ja Kiinaan, jonka kohtalohetket riippuvat kriisin kehityksestä Euroopassa. Työttömyys euroalueella saavuttaa uusia ennätyslukuja, mikä tekee velkakriisistä vaikeamman.
Euroopan keskuspankki ei ryhdy rahan painantaan eikä eurobondien perustamiseen. Uusien apupakettien pumppaaminen suoraan valtioille tai pankeille on niin ikään poissuljettu vaihtoehto ja maanosan liittoutumiseen ylikansallisen ohjauksen mukaisesti ei ole kenelläkään pienintäkään valmiutta. Mikäli toteutuvat kaikki ne säästötoimet, joihin miltei maassa kuin maassa hallitukset ovat joutuneet turvautumaan, Eurooppa painuisi entistä syvempään lamaan.
Nykyisen kapitalismin kriisin erikoispiirre on, että yhtä aikaa se ilmenee historiallisesti rakenteellisena ja koordinoidusti maailmanlaajuisena kriisinä. Toinen tunnusmerkki on se, että vaihtoehtoja kriisin ratkaisemiseksi ei ole, ja keinot pelaamalla aikaa pidentää systeemin elinikää ovat vähissä. Järjestelmässä vallitsee yleinen epäluottamus jopa pankkipääomien kesken. Viimeinen tyrehdyttää rahahanat entisestään ja vaikuttaa lamaan syventävästi. Edellisten lisäksi Eurooppaa riivaa omaan valuuttaan liittyvät epäkohdat.
Kapitalismi ei pysty ratkaisemaan ristiriitaa yhteisen valuutan ja kansallisen talouspolitiikan välillä, ei ainakaan ilman edustuksellisen demokratian lopullista tukahduttamista, mikä tarkoittaa totalitarismia. Alkukesästä lähtien Euroopassa on keskusteltu instituutioiden uudistamisesta, uusista vakausmekanismeista ja yhteisestä pankkijärjestelmästä ja valvonnasta.
Sekään ei olisi mikään tae, nimittäin tähän asti talletusten takaaminen on ollut kansallisvaltioiden vastuulla. Siirtyminen ylikansallisten instituutioiden valvontaan siirtäisi sen vastuun niille, mikä olisi mahdoton tehtävä toteuttavaksi. Se tarkoittaa että jokainen kansallisvaltio yrittää lastata kriisin oman työväenluokan hartioille.

Fiktiivinen pääoma ja sen loismainen luonne

Kapitalismia piinaavat myös uusliberalistisen ajan kansainväliset vitsaukset, eli fiktiivisen pääoman hillitön ja räjähdysmäinen kasvu. Viisi vuotta kriisin alkamisesta ja neljä Lehman Brothers–pankin konkurssista uusi jättiläiskupla on muodostunut ja uhkaa koska tahansa romuttaa järjestelmän raunioidensa alle. Uusi 500 biljoonan dollarin kupla jakautuu seuraavasti: 184 biljoonaa sijaitsee Euroopassa, 161 USA:ssa ja loput ympäri maailmaa. Ne ovat pankkijärjestelmän toimesta myytyjä johdannaisia. Kyse on uudesta fiktiivisen pääoman ”sukupolvesta”. Niiden summien takeeksi pankeissa on tallennettu vain 3,2 biljoonaa euroa todellista rahaa. Mikään yhteinen pankkijärjestelmä tai muu järjestely ei voi tätä aikapommia purkaa.
Uusi kupla koskee johdannaistuotteita, siis sopimuksia, jotka markkinoitiin pankkien toimesta. Sopimukset olivat vakuutuksia rahan tai valuutan viitekoron muutoksista johtuvista riskeistä. Viitekorko on pankkien tai pankkien ja investointirahastojen välillä sovittu rahan kustannushinta. Keskuspankkien pankki (BIS), Kansainvälinen Järjestelypankki on huolissaan fiktiivisen pääoman suunnattomista määristä. Pankkiiripiirit puhuvat johdannaisten painajaisen paluusta. Fiktiivisen pääoman ”vuoret” ovat kasautuneet pankkien taseiden harmaaseen vyöhykkeeseen. Mikäli jotkut kyseisiä sopimuksia markkinoivat pankit menisivät vararikkoon, tai eivät kykenisi korvaamaan asiakkaidensa menetyksiä, epäkohta uhkaisi romahtamisella kokonaisuudessaan pankkijärjestelmää.
BIS–pankin raportin varoituksesta huolimatta suurpankit jatkavat johdannaiskauppaa, sillä tämä on ainoa investointimuoto nykyisessä kapitalismissa. Pieni esimerkki näiden pankkien suuresta riskinotosta on sopimukset raaka-aineiden tai jalometallien johdannaisten markkinoinnissa. Vuosittain myydään kullan johdannaissopimuksia satakertaisesti suuremmasta arvosta kuin kullan koko maailman reaalituotanto on. Pankkien voitot tästä kaupasta ovat yhtä suuret kuin vuodessa tuotetun kullan arvo. Tämä tapahtuu ilman että pankit olisivat sijoittaneet penniäkään omaa rahaa, ja ilman että ne omistaisi unssiakaan kultaa. Saksan seutupankit ovat olleet erittäin aktiivisia tällaisessa taloustoiminnassa.