Tohtori Marx kuvaili yksien harjoittamaa toisten jotensakin kuppaamista siihen tapaan,että ”pääoma on kuollutta työtä, joka vampyyrien lailla elää vain imemällä elävää työtä, ja se elää sitä paremmin, mitä enemmän se sitä imee.”

torstai 6. syyskuuta 2012

Fiktiivitalouden painajainen iskee taas


Kansantalouden tilanne euroalueen rintamalla kesälomien jälkeen näyttää erittäin synkältä. Euroalue on painumassa toiseen peräkkäiseen bkt:n laskuun. Laman arvioidaan kärjistyvän vuoden loppua kohden. Euroopan tilanne heijastuu Yhdysvaltoihin sekä Kaukoitään ja Kiinaan, jonka kohtalohetket riippuvat kriisin kehityksestä Euroopassa. Työttömyys euroalueella saavuttaa uusia ennätyslukuja, mikä tekee velkakriisistä vaikeamman.
Euroopan keskuspankki ei ryhdy rahan painantaan eikä eurobondien perustamiseen. Uusien apupakettien pumppaaminen suoraan valtioille tai pankeille on niin ikään poissuljettu vaihtoehto ja maanosan liittoutumiseen ylikansallisen ohjauksen mukaisesti ei ole kenelläkään pienintäkään valmiutta. Mikäli toteutuvat kaikki ne säästötoimet, joihin miltei maassa kuin maassa hallitukset ovat joutuneet turvautumaan, Eurooppa painuisi entistä syvempään lamaan.
Nykyisen kapitalismin kriisin erikoispiirre on, että yhtä aikaa se ilmenee historiallisesti rakenteellisena ja koordinoidusti maailmanlaajuisena kriisinä. Toinen tunnusmerkki on se, että vaihtoehtoja kriisin ratkaisemiseksi ei ole, ja keinot pelaamalla aikaa pidentää systeemin elinikää ovat vähissä. Järjestelmässä vallitsee yleinen epäluottamus jopa pankkipääomien kesken. Viimeinen tyrehdyttää rahahanat entisestään ja vaikuttaa lamaan syventävästi. Edellisten lisäksi Eurooppaa riivaa omaan valuuttaan liittyvät epäkohdat.
Kapitalismi ei pysty ratkaisemaan ristiriitaa yhteisen valuutan ja kansallisen talouspolitiikan välillä, ei ainakaan ilman edustuksellisen demokratian lopullista tukahduttamista, mikä tarkoittaa totalitarismia. Alkukesästä lähtien Euroopassa on keskusteltu instituutioiden uudistamisesta, uusista vakausmekanismeista ja yhteisestä pankkijärjestelmästä ja valvonnasta.
Sekään ei olisi mikään tae, nimittäin tähän asti talletusten takaaminen on ollut kansallisvaltioiden vastuulla. Siirtyminen ylikansallisten instituutioiden valvontaan siirtäisi sen vastuun niille, mikä olisi mahdoton tehtävä toteuttavaksi. Se tarkoittaa että jokainen kansallisvaltio yrittää lastata kriisin oman työväenluokan hartioille.
.  
Fiktiivinen pääoma ja sen loismainen luonne

Kapitalismia piinaavat myös uusliberalistisen ajan kansainväliset vitsaukset, eli fiktiivisen pääoman hillitön ja räjähdysmäinen kasvu. Viisi vuotta kriisin alkamisesta ja neljä Lehman Brothers–pankin konkurssista uusi jättiläiskupla on muodostunut ja uhkaa koska tahansa romuttaa järjestelmän raunioidensa alle. Uusi 500 biljoonan dollarin kupla jakautuu seuraavasti: 184 biljoonaa sijaitsee Euroopassa, 161 USA:ssa ja loput ympäri maailmaa. Ne ovat pankkijärjestelmän toimesta myytyjä johdannaisia. Kyse on uudesta fiktiivisen pääoman ”sukupolvesta”. Niiden summien takeeksi pankeissa on tallennettu vain 3,2 biljoonaa euroa todellista rahaa. Mikään yhteinen pankkijärjestelmä tai muu järjestely ei voi tätä aikapommia purkaa.
Uusi kupla koskee johdannaistuotteita, siis sopimuksia, jotka markkinoitiin pankkien toimesta. Sopimukset olivat vakuutuksia rahan tai valuutan viitekoron muutoksista johtuvista riskeistä. Viitekorko on pankkien tai pankkien ja investointirahastojen välillä sovittu rahan kustannushinta. Keskuspankkien pankki (BIS), Kansainvälinen Järjestelypankki on huolissaan fiktiivisen pääoman suunnattomista määristä. Pankkiiripiirit puhuvat johdannaisten painajaisen paluusta. Fiktiivisen pääoman ”vuoret” ovat kasautuneet pankkien taseiden harmaaseen vyöhykkeeseen. Mikäli jotkut kyseisiä sopimuksia markkinoivat pankit menisivät vararikkoon, tai eivät kykenisi korvaamaan asiakkaidensa menetyksiä, epäkohta uhkaisi romahtamisella kokonaisuudessaan pankkijärjestelmää.
BIS–pankin raportin varoituksesta huolimatta suurpankit jatkavat johdannaiskauppaa, sillä tämä on ainoa investointimuoto nykyisessä kapitalismissa. Pieni esimerkki näiden pankkien suuresta riskinotosta on sopimukset raaka-aineiden tai jalometallien johdannaisten markkinoinnissa. Vuosittain myydään kullan johdannaissopimuksia satakertaisesti suuremmasta arvosta kuin kullan koko maailman reaalituotanto on. Pankkien voitot tästä kaupasta ovat yhtä suuret kuin vuodessa tuotetun kullan arvo. Tämä tapahtuu ilman että pankit olisivat sijoittaneet penniäkään omaa rahaa, ja ilman että ne omistaisi unssiakaan kultaa. Saksan seutupankit ovat olleet erittäin aktiivisia tällaisessa taloustoiminnassa.
.

Libor–skandaalin takana kapitalismin mätäneminen

Sitä olisi voitu nimittää historian mittavimmaksi pankin ryöstöksi. Äskettäin paljastuneen skandaalin mukaan Barclays–pankki oli manipuloinut Libor korkoa ainakin vuodesta 2007 saakka. Libor on pankkien välisten markkinoiden viitekorko. Barclays–pankki on jäävuoren huippu. Julkisuuteen vuotaneiden tietojen mukaan kymmenen maan rahoitusvalvojat tutkivat 20 pankin toimintaa viitekorkojen manipuloinnissa.
Tapahtumat eivät olleet sattuma, vaan osoittavat miten tiiviisti hallitukset ja poliittinen valta ylimalkaan ovat kytköksissä finanssisfääreihin. Kuten Karl Marx analysoi, loismaisuus on sisäänrakennettu mekanismi kapitalismissa. Se korostuu kriisissä ja omalla vuorollaan ruokkii itsekin sitä.
Nyt likviditeetti on tämän skandaalin jälkeen entistä ontuvampi. BBC:n mukaan yli puoli miljoonaa tallentajaa on jo vetänyt varansa ulos pankeista. Arvioidaan että määrä kasvaa entisestään kun paljastukset manipulaatiosta kasaantuvat. Meneillään on toistaiseksi hitaasti käynnissä oleva talletuspako. Tilanne voi kehittyä akuutiksi ”bank run” –ilmiöksi, jossa säästäjät vetävät pääomansa paniikinomaisesti pois tileiltään, niin että pankit joutuisivat sulkemaan ovensa.
Skandaalin puhkeamisen jälkeen USA:n keskuspankin (Fed) pääjohtaja, Ben Bernanke sanoi, että ”libor on rakenteellisesti viallinen ja suuri ongelma koko rahoitusjärjestelmälle”. Kuten euribor, niin myös libor käytetään suuressa määrin viitekorkona rahoitusjohdannaisten ja muiden sopimusten markkinoinnissa. Reutersin mukaan, Libor vaikuttaa sopimuksiin, joiden bruttoarvo on 550 000 miljardia dollaria.
Skandaalin tutkinta paljasti muutakin: Barclays ei ollut yksin Liborin manipuloimisessa. Likaisessa työssään Barclays sai apua Euroopan suurimmista ranskalaisista ja saksalaisista pankeista kuten esim. Deutsche Bank, HSBC, Credit Agricole yms. Samanaikaisesti kun kaikkien huomio oli keskittynyt Barclays’n suuntaan, yhtäkkiä puhkesi toinen skandaali. Tällä kerta skandaalin keskiössä on globaalitasolla viidenneksi suurimman HSBC–pankin tytäryhtiöt. Viimeiset olivat pystyttäneet jättiläiskokoisen huume- ja asekaupasta saatujen varojen rahanpesumekanismin. HSBC:n suurimpia syntejä on tämän yhteistyö sellaisten pankkien kanssa, joita Washington on luokitellut terrorismin rahoittajiksi Lähi-idässä.
Skandaalien määrä olisi tätäkin suurempi jos poliittinen valta vaatisi puolueetonta tutkintaa, eikä niin kuin nyt, jolloin pankit tutkivat itse omaa likaista pesäänsä. Objektiivisesta tutkinnasta voi puhua ainoastaan silloin kun työväenluokka avaa kapitalistien tilit ja kirjanpidot ja tutkii kaikkia pankkien likapesiä.
.
-Dimitrris Mizaras
-Työväen Mielipide n:o 35