Saska Heino – ”Minne menet, Suomi” – voiton suhdeluvun kehitys Suomessa 1975-2011

Marxin mukaan voiton suhdeluvun laskutendenssi on tärkein taloudessa vaikuttava voima. Mikäli voiton suhdeluku jossakin taloudessa, vaikkapa Suomessa, laskee, on sillä seurauksensa yritysten kannattavuuteen, työllisyyteen ja valtion sekä kuntien mahdollisuuteen tarjota palveluita. Vastaavasti suhdeluku toimii myös toisin päin: mikäli voiton suhdeluku nousee, parantaa se yritysten kannattavuutta ja muita talouden kasvua ylläpitäviä tekijöitä. Näin ollen voiton suhdeluvulla on suuri merkitys marxilaiselle taloustieteelle ja sen kautta voidaan selittää suuri joukko talouteen vaikuttavia asioita.
Voiton suhdeluvulla tarkoitetaan tässä kirjoituksessa nettovoittoa (liikevoittoa, josta on vähennetty mm. poistot yritysten kiinteästä pääomakannasta) jaettuna uuden kiinteän pääoman (koneiden, liiketilojen, ohjelmistojen ym.) hankintakustannuksilla ja työntekijöiden palkoilla ja muilla työntekijäkorvauksilla. Kaavana tämä on esitetty tässä kirjoituksessa siten, että ROP = S/(C+V), jossa ROP = voiton suhdeluku (rate of profit), S = nettovoitto eli nettokansantuote, C = kiinteän pääoman uusien hankintojen kustannukset eli kiinteän pääoman bruttomuodostus ja V = työntekijöille maksetut korvaukset heidän työstään eli palkat ja palkkiot. Saatu tulos, vaikkapa 14,4 vuonna 1990, tarkoittaa ROP:n prosentuaalista osuutta nettokansantuotteesta. Toisin sanoen ROP osoittaa sen, miten suuri osa nettokansantuotteesta voidaan jakaa kapitalistien kesken osinkoina ja muina yrittäjätuloina. Lisäksi ROP asettaa rajan yrittäjän tai kapitalistin omalle elintasolle ja niin sanotulle yrittäjäpalkalle. Loppuviimeksi ROP määrittää myös sen, pystyvätkö kapitalistit jatkamaan tuotantoaan vai onko heidän poistuttava markkinoilta liian matalan kannattavuuden vuoksi.
Voiton suhdeluvun ohessa toinen tärkeä teoreettinen tekijä on pääoman elimellisen koostumuksen K = C/V määrittäminen. Marxin mukaan vain V eli työvoima luo uutta arvoa ja lisäarvoa, joten mikäli V:n osuus K:sta pienenee, heikkenee talouden kyky tuottaa uutta arvoa ja lisäarvoa, joista lisäarvo on voiton lähde. Kirjoituksessa on laskettu myös pääoman elimellisen koostumuksen tasoja ja muutoksia annettuna tarkastelujaksona 1975-2011.
Miksi voiton suhdeluvun laskeminen näiden lukujen pohjalta on sitten tärkeää? Siksi, että voiton suhdeluvun mahdolliset muutokset voivat olla yhteydessä Suomen valtion harjoittamaan talouspolitiikkaan tai Suomen talouden omaehtoiseen, talouspolitiikasta riippumattomaan kehitykseen. Mikäli voiton suhdeluvulla on mahdollista selittää talouden kehitystä mm. ennen 1990-luvun lamaa, ja sen kautta saadut selitykset ovat parempia kuin muut, on marxilaisella taloustieteellä edessään tulevaisuus myös Suomen taloutta tutkittaessa.
Tässä kirjoituksessa on pyritty ottamaan tasapuolisesti huomioon niin harjoitettu talouspolitiikka kuin talouden omaehtoinenkin kehitys. Kirjoitus pyrkii osoittamaan, että voiton suhdeluku on Suomenkin talouden taustalla vaikuttanut tekijä, joka on asettanut rajansa paitsi harjoitetulle talouspolitiikalle myös niille tuhansille yrittäjille, jotka joutuivat lopettamaan 1990-luvun lamassa. Ohessa kirjoitus pyrkii myös hahmottamaan suuntaviivoja Suomen talouden tulevaisuudelle, sillä vaikka mitään ei olekaan lopullisesti valettu betoniin, on voiton suhdeluvun kehityssuunnan kautta mahdollista pohtia ainakin niitä rajoja Suomen talouden kehitykselle, jotka suhdeluku asettaa.
Kirjoitus on pdf-muotoinen, jotta siinä olevat kaavat, kuviot ja taulukot näkyvät kunnolla: “Minne menet, Suomi”